Ero toissijaiseen takaukseen
Toissijaisessa eli laillisessa takauksessa velkojan on ensin todettava velallisen maksukyvyttömyys, käytännössä perittävä saatavaa ulosotossa, ennen kuin takaajalta saa vaatia maksua. Omavelkaisessa takauksessa tätä välivaihetta ei ole: erääntynyt velka voidaan periä suoraan takaajalta, vaikka velallisella olisi vielä omaisuutta.
Takaajan asema ja takautumisoikeus
Velan maksanut takaaja saa takautumisoikeuden eli voi periä maksamansa määrän velalliselta. Käytännössä oikeuden arvo on usein vähäinen, koska takaajaan turvaudutaan juuri silloin, kun velallinen on maksukyvytön. Jos takaajia on useita, he vastaavat tyypillisesti yhteisvastuullisesti, jolloin velkoja voi vaatia koko summaa keneltä tahansa heistä.
Yksityistakaajan suoja
Laki takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta sisältää suojasäännöksiä yksityishenkilölle, joka takaa luotonantajan saatavaa. Luotonantajalla on muun muassa velvollisuus kertoa takaajalle velallisen maksukykyyn liittyvistä seikoista ennen sitoumusta ja ilmoittaa maksuviiveistä. Sopimuksen sisältöön kannattaa silti perehtyä huolella, sillä laki ei poista vastuun ankaruutta.
Esimerkki
Yhtiön 40 000 € lainalla on yrittäjän omavelkainen takaus. Yritys jättää erääntyneen 35 000 € jäännösvelan maksamatta. Velkoja voi vaatia koko summaa heti yrittäjältä ilman, että velkaa peritään ensin yhtiöltä ulosotossa. Maksettuaan velan yrittäjä saa takautumisoikeuden yhtiötä kohtaan.