Ositussopimus – Ilmainen pohja

Avioliitossa kumpikin omistaa oman omaisuutensa ja vastaa omista veloistaan. Avio-oikeus tarkoittaa, että erossa puolisoiden omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan kahtia. Tätä kutsutaan ositukseksi (avioliittolaki 234/1929, 85 §).

Ositusta ei tarvitse jättää avioeron jälkeiseen aikaan: sen voi tehdä heti, kun avioerohakemus on vireillä, eli jo harkinta-aikana, samaan aikaan kun lasten asumisesta ja lapsen elatusavun määrästä sovitaan. Lasten matkoista eron jälkeen kannattaa sopia samalla: kun lapsi matkustaa ulkomaille vain toisen vanhemman kanssa, rajavalvonta voi pyytää kirjallisen suostumuksen toiselta huoltajalta. Ratkaiseva päivä on avioeroasian vireilletulo. Sen jälkeen ansaitut palkat ja saadut perinnöt ja lahjat jäävät ositettavan omaisuuden ulkopuolelle (90 §), mutta vireilletulopäivänä olleen omaisuuden arvo lasketaan sen mukaan, mitä se on osituspäivänä.

Jos sopu syntyy, puolisot tekevät osituksen keskenään. Jos ei synny, käräjäoikeudelta haetaan pesänjakaja, jonka palkkion puolisot maksavat puoliksi. Ositus puolison kuoltua noudattaa osin eri sääntöjä, ja silloin lesken asema näkyy myös perintöverolaskelmassa.

Ositus tehdään samassa järjestyksessä kuin perinnönjako (avioliittolaki 98 §). Siksi osituskirjan allekirjoittavat molemmat puolisot, ja kaksi esteetöntä todistajaa todistaa allekirjoitukset oikeiksi (perintökaari 40/1965, 23 luku 9 §). Todistajiksi valitaan tyypillisesti täysi-ikäisiä ystäviä tai työtovereita, jotka eivät ole kummankaan sukulaisia.Digi- ja väestötietoviraston julkinen notaari voi myös toimia todistajana. Jos molemmat todistajat ovat DVV:n notaareja, todistus maksaa vuonna 2026 yhteensä 72 euroa.

Kirjaan kannattaa kirjoittaa koko laskelma eikä pelkkää lopputulosta: Suomi.fi:n mukaan osituskirjasta pitää käydä ilmi, miten ositus on laskettu ja miten jako tehdään käytännössä. Osituskirjaa ei tarvitse rekisteröidä. Rekisteröinti DVV:ssä maksaa vuonna 2026 87 euroa ja hyödyttää silloin, kun toinen antaa osituksessa enemmän kuin hänen olisi pakko. Rekisteröinti voi suojata saajaa luovuttajan velkojien takaisinsaannilta, kun osituskirja on rekisteröity yli vuosi ennen mahdollista konkurssia (104 §, takaisinsaantilaki 758/1991, 9 §). Jos rekisteröinnin hoitaa asiamies, hän tarvitsee valtakirjan.

Kun toinen saa osituksessa asunnon, kiinteistön tai muita osakkeita, varainsiirtoveroa ei yleensä makseta. Vero tulee siltä osin kuin vastikkeena käytetään muuta kuin ositettavaa omaisuutta (varainsiirtoverolaki 931/1996, 4 § 3 mom ja 15 §). Tyypillisin tällainen raha on avioeron vireilletulon jälkeen otettu pankkilaina. Verohallinnon ohjeen mukaan laskennallista tasinkoa ei kuitenkaan pidetä vastikkeena, kun sen maksaa tasinkoon velvollinen puoliso ja osituskirjassa on luotettava osituslaskelma. Jos asunnon lunastaa se, joka on itse oikeutettu tasinkoon, koko lainalla maksettu summa on vastiketta.

Jos Anna jää esimerkin asuntoon, ottaa vastattavakseen Mikon osuuden asuntolainasta ja maksaa Mikolle 120 000 euroa uudella lainalla, siitä 50 000 euroa on tasinkoa ja 70 000 euroa vastiketta asunnon puolikkaasta, joten Anna maksaa varainsiirtoveroa 1,5 prosenttia eli 1 050 euroa kahden kuukauden kuluessa. Kiinteistöstä kanta olisi 3 prosenttia, ja luvun voi tarkistaa varainsiirtoveron laskurilla.

Verohallinnon ohjeen mukaan pelkkä tasingosta luopuminen avioero-osituksessa ei ole lahja. Jos toinen antaa omaa omaisuuttaan yli lain mukaisen tasingon lahjoittamistarkoituksessa, ylittävä osa voi olla lahja, josta saaja tekee ilmoituksen, kun arvo yhdessä samalta antajalta kolmen vuoden aikana saatujen lahjojen kanssa on vähintään 7 500 euroa. Veron voit arvioida lahjaverolaskurilla.