Nollatuntisopimus eli vaihtelevan työajan työsopimus

Vaihteleva työaika ja nollatuntisopimus – säännöt 2026

Mitä vaihteleva työaika tarkoittaa?

Tuntien määrä ei ole kiinteä, vaan se vaihtelee sovitun vähimmäis- ja enimmäismäärän välillä, esimerkiksi 10–30 tuntia viikossa. Vaihtelevaa työaikaa on myös järjestely, jossa työntekijä tulee töihin erikseen kutsuttaessa. Kun vähimmäismääräksi on sovittu nolla tuntia, käytetään nimitystä nollatuntisopimus.

Laki ei tunne nollatuntisopimusta omana sopimustyyppinään. Se on tavallinen työsopimus, johon on otettu vaihtelevaa työaikaa koskeva ehto (työsopimuslain 1 luvun 11 §). Työntekijä on työsuhteessa, joten hänellä on samat perusoikeudet kuin muillakin: palkka vähintään sovellettavan työehtosopimuksen mukaan, jos alalla on sellainen, vuosiloma, sairausajan palkka ja irtisanomissuoja. Keskimääräinen tai liukuva työaika ei ole vaihtelevaa työaikaa, eikä myöskään järjestely, jossa jokaisesta työkerrasta tehdään oma määräaikainen sopimus.

Milloin nollatuntisopimuksen saa tehdä?

Ratkaisevaa on, kenen aloitteesta työajasta sovitaan. Jos työntekijä itse haluaa joustavan työajan, esimerkiksi opintojen tai toisen työn vuoksi, vaihtelevasta työajasta voi sopia, vaikka työvoiman tarve olisi kiinteä. Tarkastelua, suostumusta ja sairausajan palkkaa koskevat säännöt pätevät silti. Syy kannattaa kirjata sopimukseen. Työnantajan aloitteesta vaihtelevaan työaikaan saa siirtyä vain, jos työvoiman tarve todella vaihtelee.

Jos kahvila tarvitsee työntekijää joka lauantai kuusi tuntia, tarve on kiinteä ainakin sen osalta, eikä vähimmäistyöaikaa saa sopia sitä pienemmäksi. Jos työaika osoittautuu käytännössä kiinteäksi, Työsuojeluhallinnon ohjeen mukaan vaihteleva ehto on pätemätön ja työaikaa tulkitaan kiinteänä. Nollatuntisopimus sopii siis tilanteisiin, joissa työtä on joinakin viikkoina paljon ja joinakin ei lainkaan: tapahtumat, sesongit, sijaisuudet ja äkilliset ruuhkat. Pohja tekee toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen, joka ei pääty sesongin loppuun, vaan se on irtisanottava. Määräaikaiseen työhön sopii määräaikaisen työsopimuksen pohja, johon lisätään vaihtelevan työajan tiedot.

Mitä sopimukseen on kirjattava?

Tavallisten työsopimusehtojen lisäksi vaihtelevan työajan sopimuksessa tai työnantajan kirjallisessa selvityksessä on kerrottava kaksi asiaa (työsopimuslain 2 luvun 4 §). Ensimmäinen on se, missä tilanteissa ja missä määrin työvoimaa tarvitaan, esimerkiksi viikonloppujen ruuhkat ja kesäkausi. Tieto kertoo työntekijälle, mitä odottaa, eikä se sido työnantajaa tiettyyn tuntimäärään. Toinen koskee viikonpäiviä ja kellonaikoja, joina vuoroja voi teettää ilman työntekijän erillistä suostumusta.

Nämä tiedot on annettava kuukauden kuluessa työnteon aloittamisesta, mutta ne kannattaa kirjata suoraan sopimukseen. Pohja kirjaa lisäksi vähimmäis- ja enimmäistyöajan, työvuoroluettelon ilmoitusajan, lisätyön suostumusmenettelyn sekä vuosittaisen tarkastelun.

Työvuorot, lisätyö ja suostumus

Työvuoroluettelo on annettava kirjallisesti viimeistään viikkoa ennen sen ajanjakson alkua, jota se koskee (työaikalaki 30 §). Vähimmäistyöajan verran vuoroja saa merkitä sovittuina viikonpäivinä ja kellonaikoina ilman erillistä lupaa. Jos vuoro menisi sovittujen aikojen ulkopuolelle tai yli vähimmäistyöajan, tarvitaan työntekijän suostumus. Sen voi antaa kutakin kertaa varten tai lyhyehköksi ajaksi kerrallaan, esimerkiksi ruuhkaviikoiksi (työaikalaki 17 ja 30 a §).

Toisin kuin osa-aikaisessa sopimuksessa, suostumusta ei voi antaa työsopimukseen etukäteen. Jos jo sovittu vuoro perutaan alle 48 tuntia ennen sen alkua eikä työntekijällä ole muuta oikeutta palkkaan, hänelle kuuluu kohtuullinen korvaus. Pohjan lisäehdolla korvauksen vähimmäismäärästä voi sopia etukäteen.

Sairausajan palkka ja irtisanomisajan palkka

Vaihtelevassa työajassa oikeus sairausajan palkkaan syntyy, kun sairauspäivälle oli merkitty työvuoro, siitä oli muuten sovittu tai on selvää, että työntekijä olisi ollut töissä, esimerkiksi koska hän on tehnyt joka maanantai saman vuoron (työsopimuslain 2 luvun 11 §). Irtisanomisaikana työnantajan on tarjottava työtä vähintään yhtä paljon kuin viimeistä vuoroa edeltäneiden 12 viikon keskiarvo, tai korvattava erotus (6 luvun 4 a §).

Esimerkki: työntekijä teki 12 viikossa 180 tuntia, eli keskimäärin 15 tuntia viikossa. Kahden viikon irtisanomisaikana hänelle tarjotaan 10 tuntia, vaikka keskiarvon mukaan tunteja olisi 30. Alittuvat 20 tuntia korvataan, ja 13,80 euron tuntipalkalla korvaus on 276 euroa. Laskelma on yksinkertaistettu, sillä mahdolliset lisät kasvattavat ansionmenetystä. Velvollisuutta ei ole, jos työsuhde on kestänyt alle kuukauden. Irtisanomisajan voi tarkistaa irtisanomisaikalaskurilla.

Vuosittainen tarkastelu ja työajan muuttaminen

Työnantajan on tarkasteltava vähintään 12 kuukauden välein, miten sovittu työaika on toteutunut, ja kerrottava työntekijälle tarkastelun ajankohta (työsopimuslain 1 luvun 11 §, voimassa elokuusta 2022). Jos toteutuneet tunnit ja työvoiman tarve osoittavat, että vähimmäistyöaika voisi olla korkeampi, työntekijälle on tarjottava kuukauden kuluessa uutta työaikaehtoa. Työntekijä voi kieltäytyä. Pyynnöstä tarkastelun tuloksesta on annettava kirjallinen selvitys.

Tarkastelu kannattaa merkitä kalenteriin jo sopimusta tehdessä: pohja kirjaa sille päivämäärän tai 12 kuukauden enimmäisajan. Jos työtä ei enää ole lainkaan tarjolla, työntekijä voi pyytää kirjallisen selvityksen työn vähentymisen syistä. Työsuhde ei pääty siihen, että vuoroja ei tule, vaan sen päättäminen vaatii irtisanomisen tai muun päättämisperusteen.