Perintäkululaskuri 2026

Kuluttajasaatava on yrityksen tai julkisen tahon saatava yksityishenkilöltä, esimerkiksi verkkokaupan, puhelinliittymän tai sähkön lasku. Perintälaki kertoo jokaiselle perintätoimelle euromäärän, jota suurempaa kulua ei saa vaatia.

Kirjallisesta maksumuistutuksesta saa periä enintään 5 euroa, lähetti sen velkoja itse tai perintätoimisto. Perintätoimiston ensimmäinen maksuvaatimus saa maksaa enintään 14 euroa, kun velan pääoma on enintään 100 euroa, 24 euroa, kun pääoma on enintään 1 000 euroa, ja 50 euroa sitä suuremmasta velasta. Toisesta maksuvaatimuksesta saa periä puolet näistä, ja kuluja saa periä vain kahdesta maksuvaatimuksesta. Maksusuunnitelmasta kulu on 20–50 euroa.

Kaikkien kulujen yhteismäärä on enintään 60, 120 tai 210 euroa samoilla pääoman rajoilla. Julkisissa maksuissa, jotka peritään suoraan ulosotossa, kuten hyvinvointialueen asiakasmaksussa, maksuvaatimus on enintään 14 euroa ja kulut yhteensä enintään 51 euroa.

Kun velallinen on yritys tai muu yhteisö, enimmäismäärät ovat suuremmat. Kirjallisesta muistutuksesta saa periä enintään 12 euroa. Perintätoimiston maksuvaatimus on enintään 50 euroa, kun pääoma on enintään 500 euroa, 70 euroa 2 500 euroon asti, 90 euroa 10 000 euroon asti ja 110 euroa sitä suuremmasta. Maksusuunnitelmasta saa periä 30–75 euroa ja tratasta 110–155 euroa. Kulut yhteensä ovat enintään 250, 470, 550 tai 620 euroa samoilla rajoilla.

Yritysten välisessä kaupassa velkojalla on oikeus 40 euron vakiokorvaukseen myöhästyneestä maksusta (korkolaki 10 e §). Vakiokorvaus kattaa perintäkulujen ensimmäiset 40 euroa: muita perintäkuluja saa vaatia vain siltä osin kuin ne yhteensä ylittävät 40 euroa. Jos kirjeessä vaaditaan 40 euron vakiokorvaus ja 12 euron muistutuskulu, muistutuskulu jää vakiokorvauksen sisään ja lain mukainen summa on 40 euroa. Jos muut kulut olisivat 70 euroa, velkoja saisi vaatia vakiokorvauksen lisäksi 30 euroa eli yhteensä 70 euroa. Jos perit itse yritysasiakkaalta, maksumuistutuspohja laskee kulun ja viivästyskoron valmiiksi. Perintä on helpompaa, kun maksuehto ja viivästyskorko on merkitty jo alkuperäiseen laskuun, jonka voi tehdä laskupohjalla.

Yksityishenkilöiden välinen laina, esimerkiksi velkakirjalla annettu, ei ole kuluttajasaatava. Siihen sovelletaan samoja enimmäismääriä kuin yrityssaatavaan, mutta vakiokorvausta ei voi periä.

Tee kirjallinen huomautus sille, joka kirjeen lähetti: perintätoimistolle, jos maksuvaatimus tuli sieltä, muuten velkojalle. Kerro, mitkä kulut kiistät ja millä perusteella, ja pyydä korjattu laskelma. Laskuri kirjoittaa huomautuksen valmiiksi euromäärineen. Maksa samalla se osa, jota et kiistä, niin viivästyskorko ei kasva.

Perintälain mukaan perintää ei saa jatkaa, jos velallinen kiistää maksuvelvollisuutensa ja kertoo perusteen. Perusteeksi käy esimerkiksi se, että kulu ylittää lain enimmäismäärän tai muistutus lähti liian aikaisin. Suoraan ulosotossa perittävän julkisen maksun perintää saa kuitenkin jatkaa, ellei maksusta ole tehty perustevalitusta. Kuluttaja-asiamiehen linjauksen mukaan väitettä ei tarvitse todistaa.

Säilytä kirjeet ja merkitse, milloin ne tulivat. Jos velkoja vaatii enimmäismäärää suuremman kulun, sen on eriteltävä toimet ja kerrottava, miksi perintä oli tavallista työläämpää. Julkisissa maksuissa, jotka peritään suoraan ulosotossa, enimmäismääriä ei saa ylittää erittelylläkään. Jos maksaminen on vaikeaa, budjettipohja auttaa arvioimaan, minkä kokoisen maksuerän voit ehdottaa.

Viivästyskorko ei ole perintäkulu, ja se tulee enimmäismäärien lisäksi. Kuluttajan ja yksityishenkilön velalle kertyy korkolain mukaan viitekorko ja 7 prosenttiyksikköä, eli 9,5 prosenttia vuodessa jaksolla 1.7.–31.12.2026. Yritysten välisessä kaupassa lisä on 8 prosenttiyksikköä, samalla jaksolla 10,5 prosenttia. Korkoa kertyy eräpäivästä alkaen, jos eräpäivä oli sovittu etukäteen. Muuten korkoa kertyy vasta, kun laskun lähettämisestä on kulunut 30 päivää.

Laskuri laskee koron samalla tavalla kuin viivästyskorkolaskuri ja vertaa sitä kirjeessä vaadittuun. Ero voi olla oikea: lainassa sovittu korkeampi korko voi jatkua viivästyskorkona, kuluttajaluotossa enintään 180 päivää velan erääntymisestä. Muuten kuluttajalta ei saa periä lakia suurempaa viivästyskorkoa, vaikka siitä olisi sovittu. Luonnollisen henkilön viivästyskorkoa voidaan myös sovitella, jos maksuvaikeus johtuu esimerkiksi sairaudesta tai työttömyydestä.

Päivitetty: 21.10.2026