Perinnönjakosopimus – Ilmainen pohja

Perinnönjako tehdään perunkirjoituksen jälkeen, kun pesän velat on maksettu tai niille on varattu rahat. Laki on tässä tiukka: ositusta tai perinnönjakoa ei saa toimittaa ennen kuin pesän ja vainajan velat on maksettu tai niistä on annettu vakuus (perintökaari 40/1965, 21 luku 6 §). Jos jako tehdään liian aikaisin, se voidaan määrätä peruuntumaan. Perintöverotuspäätöstä ei tarvitse odottaa.

Osakkaat saavat jakaa pesän sopimallaan tavalla (23 luku 3 §), joten jako voi poiketa siitä, että jokainen saisi osuuden jokaisesta omaisuuserästä. Jos yksikin osakas vaatii, jaon toimittaa käräjäoikeuden määräämä pesänjakaja, jonka palkkio maksetaan pesän varoista (23 luku 3 ja 4 §). Jos pesässä on vain yksi osakas, jakoa ei tarvita, vaan omaisuus siirtyy hänelle. Pesää voi myös jakaa osissa: osittaisessa jaossa esimerkiksi metsä jää vielä yhteiseksi ja muu omaisuus jaetaan.

Leski perii puolisonsa vain, jos vainajalla ei ollut rintaperillisiä eli lapsia tai heidän jälkeläisiään, tai jos testamentti niin määrää (perintökaari 3 luku 1 §). Hänellä on silti vahva asema: leski saa pitää yhteisenä kotina käytetyn asunnon jakamattomana hallinnassaan, ellei hänellä ole omaa kodiksi sopivaa asuntoa, ja kodin tavanomaisen irtaimiston joka tapauksessa (3 luku 1 a §). Lapset voivat siis saada asunnon perintönä, mutta leski asuu siinä niin kauan kuin haluaa.

Hallintaoikeus kirjataan jakokirjaan, ja samalla sovitaan, kuka maksaa vastikkeet ja korjaukset. Tavallisesti leski maksaa käyttökulut ja omistajat pääomakulut, kuten rahoitusvastikkeet ja peruskorjaukset, mutta niistä sovitaan tapauskohtaisesti. Leski ei maksa hallintaoikeudesta perintöveroa, ja lasten perintöosuuksien arvosta vähennetään hallintaoikeuden arvo ennen veron laskemista (perintö- ja lahjaverolaki 378/1940, 8 ja 9 §).

Sopimuksella tehdystä jaosta laaditaan jakokirja, jonka kaikki osakkaat allekirjoittavat ja kaksi esteetöntä henkilöä todistaa oikeaksi (perintökaari 23 luku 9 §). Laki ei määrittele esteettömyyttä tarkemmin, mutta todistajiksi valitaan tyypillisesti täysi-ikäisiä, jotka eivät ole osakkaita eivätkä heidän puolisoitaan tai sukulaisiaan. Jos muoto ei täyty, jakoa voi moittia kuuden kuukauden kuluessa (23 luku 10 §). Verohallinnon ohjeen Ositus, perinnönjako ja kuolinpesän lakkaaminen mukaan varminta on allekirjoittaa jakokirja käsin.

Jos osakas ei pääse paikalle, hän voi valtuuttaa toisen allekirjoittamaan puolestaan kuolinpesän valtakirjalla, johon kirjataan, että valtuutus koskee perinnönjakoa. Alaikäisen tai edunvalvonnassa olevan osakkaan puolesta toimii edunvalvoja, ja jako tarvitsee Digi- ja väestötietoviraston luvan (holhoustoimilaki 442/1999, 34 §). Jos vanhempi on itse saman pesän osakas, lapselle haetaan edunvalvojan sijainen.

Perinnönjakoon ei tarvita kaupanvahvistajaa, vaikka jaossa olisi omakotitalo, mökki tai metsä. Kiinteistön saajan on kuitenkin haettava lainhuuto Maanmittauslaitokselta kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun jako on saanut lainvoiman (maakaari 540/1995, 11 luku 1 ja 2 §). Hakemukseen liitetään perukirja liitteineen, mahdollinen testamentti ja jakokirja, ja kopiot riittävät. Asunto-osakkeen saaja rekisteröi omistuksensa Maanmittauslaitoksen huoneistotietojärjestelmään.

Jos kiinteistö siirtyy osakkaiden yhteisomistukseen ja he purkavat omistuksen myöhemmin, tämä sopimus tehdään kaupanvahvistajan läsnä ollessa (maakaari 4 luku 3 §). Siksi kannattaa sopia jo perinnönjaossa, kuka kiinteistön saa ja paljonko hän maksaa muille. Jos kiinteistöä ei vielä jaeta, jakamattomalle kuolinpesälle voi hakea selvennyslainhuudon.